Typerän työn manifesti
Typeryys tulee, olemmeko valmiita?
Kiire. Kahvi. Keskeytykset.
Kolme manifestaatiota suomalaisen työelämän typeryydestä.
Työmme on mahtavan täynnä vastaavanlaisia typeryyksiä. Typerä työ luo kärsimystä, ja kärsimys luo merkitystä. Kärsi, niin kirkkaamman kruunun saat. Sitten on lupa levätä, kun maailma on valmis. Enemmän on parempi, ja typerä pääsee enemmällä.
Olen itse ottanut käyttöön kaikki typerät työtavat, ja voin ylpeänä kertoa, että olen saanut tehtyä omasta työnteostani täyttä helvettiä, pelkkää kärsimystä. Se on ihanaa, päivät täynnä kiirettä, pirstaleisuutta ja stressiä. Ja nyt haluan, että kaikki meistä pääsevät kiinni samaan nautinnolliseen kärsimykseen.
Työstämme tulee jatkuvasti kuormittavampaa, meillä on kasvava paine saada enemmän aikaan vähemmillä resursseilla. Samalla työn typeryys voi hyvin, se kasvaa ja skaalautuu. Olemmeko kansakuntana kykeneviä pysymään esimerkiksi amerikkalaisten perässä typeryyden aikakaudella?
Usein meitä ei niinkään uuvuta ja turhauta työn määrä, vaan työn typeryys. Ihmiset heräävät aamuisin tuottavuusvelassa, jota he yrittävät lähteä kuromaan kiinni. Jotkut työn sankarit selviytyvät päivästä ja pääsevät nollasaldoon. Aika moni kuitenkin katsoo työpäivän jälkeen työlistaansa ja kokee ettei ollut riittävä ihminen–tänäänkään. Väki monitoheloi päivät pitkät viestitulvan ja palaveriviidakon keskellä. Töitä painetaan kiireessä ja hiki hatussa. Projekteja on iso liuta ja koordinoivaa metatyötä ja tapaamisia on niin paljon, että kaikki aika menee töistä puhumiseen, jolloin varsinaisia töitä ei ehdi tehdä ollenkaan.
Joku voi kokea, että minä olen älykäs, en typerä. Nämä eivät kuitenkaan sulje toisiaan pois, sillä typeryys on viisauden vastakohta. Ja älykkyys on vain kapasiteetti, jota voi käyttää, mm. typeryyteen. Mitä älykkäämpi ihminen on, sitä suurempi typeryyskapasiteetti hänellä on ja sitä suurempiin typeryyksiin hän kykenee. Maailma on täynnä esimerkkejä, kuinka älykkäät ihmiset toimivat älykkään typerästi–avaa vaikka mikä tahansa uutissivusto.
Kiitos informaatiokausi, sinun ansiostasi voimme kantaa töitä taskussamme aamusta iltaan sekä olla jatkuvasti sähköjänismäisen reaktiivisessa tilassa punaisten palluroiden ja tulipalojen keskellä. Ylinopea reagointi ja Teamsin vihreä valo ovat nykyään kuin ahkeruuden pinssejä rinnassa. Miksi ihmeessä käyttäisimme teknologiaa vähentämään tekemistä, kun voimme olla sen avulla monessa palaverissa yhtaikaa ja kiristää ruuvia entistä tiukemmalle?
Ihmiset palavat loppuun tehokkuuden ja sen tärkeimmän eli lisäarvon tuottamisen alttarilla. Moni on työssään kuin Ikaros, joka lentää siipien palamisen partaalla, mutta kokee sen hyväksyttävänä uhrauksena, että voi edetä uralla ja ansaita olemassaolonsa. Koska olemmehan universumille velkaa ja meidän täytyy todistaa arvomme. Otsa hiessä sinun on hankittava leipäsi, ja joutilailla käsillä piru ilkitöitänsä teettää.
Jokainen meistä tekee joskus töitä typerästi. Typeryys on jo voittanut. Olen niin onnellinen, että yli 550 ihmistä on ilmoittautunut kuuntelemaan typerän työn manifestia parhaalla työajallaan. Typeryys on virus, joka tarttuu ja leviää. Sitä vastaan on turha taistella, on vain helpompi antautua sen leviämiselle. Meillä on kuitenkin vielä viisauspakanoita, jotka yrittävät pitää yllä illuusiota siitä, että voisimme toimia kestävästi. Mitään tärkeää ei kuitenkaan tapahdu ilman puurtamista ja kärsimystä. Siddhartha Gautaman alias Buddhan jaloista totuuksista ensimmäinen oli: “Elämä on kärsimystä.” Vessi Junalaisen alias Veddhan, jaloin oppi on: “Työ on kärsimystä.” Työmme on jo upean täynnä erilaisia typeryyksiä ja niistä johtuvaa kärsimystä. Jos kuitenkin ajatellaan ihanteellisen typerää suomalaista työelämää, pystymme vielä parempaan.
Typerän työn takia menetetään aikaa, rahaa ja hyvinvointia. Siitä kärsivät niin yksilöt, organisaatiot kuin yhteiskunnat. Eli typeryydestä ei tarvitse maksaa muuta kuin terveys, merkitys ja onnellisuus. Ja näin on hyvä. Suomi voi olla typerän työn esikuva–maailman typerimmän työelämän maa. Jossa kaikki ovat loppuunpalaneita, eikä kukaan saa aikaan mitään järkevää. Makaamme lopen uupuneen toimintakyvyttöminä kilpailuyhteiskunnan raunioilla, mutta silti lepäämme vasta haudassa.
Kiireen, kahvin, ja keskeytysten nimeen.
On aika typeröidä.
On aika kärsiä.
On aika herätä.
